Historia

Hämeenlinnan Eläinsuojelusseura perustettiin 1875. Se oli maamme ensimmäisiä eläinsuojeluyhdistyksiä -Zachris Topeliuksen aloitteesta 1870 perustettu Kevätyhtiö oli ensimmäinen. Yhdistyksen sääntöjen mukaisesti seuran tarkoitus oli "osittain ja yleisesti herättää tuntoa kotieläinten siivoon ja lempeään menettelyyn" sekä "estää kaikenlaista eläinten kiduttamista". Ensimmäisiä puheenjohtajia olivat pormestari Carl Gustaf Alléen (vuosina 1875 - 1902), luonnonhistorian lehtori Albert Theodor Böök (1902 - 1926), sekä varatuomari Harry Pomoell (1926 - 1939).

Aluksi seura keskittyi kotieläinten suojeluun. Karjan ja erityisesti hevosten huono kohtelu aiheutti eniten päänvaivaa. Yhdistyksellä oli tapana esimerkiksi valvoa hevosten myyntiä markkinoilla ja lunastaa huonokuntoiset hevoset. Myös pikkulinnut olivat suojelun kohteena. Ihmisiä pyrittiin ohjaamaan ja neuvomaan jakamalla eläinsuojeluaiheisia lehtiä ja kirjasia. Lapsille järjestettiin eläinsuojeluaiheiset Sylvia-juhlat Kaupunginpuistossa 1900-luvun alusta aina vuoteen 1932. Hämeenlinnassa järjestettiin Suomen Yleinen Eläinsuojelukongressi 1917.

Talvisota katkaisi Eläinsuojelusseuran toiminnan, eikä se sotien jälkeen enää jatkunut. Vuonna 1966 asessori Harald Toivola herätti henkiin eläinsuojeluaatteen Hämeenlinnassa, ja vanhan seuran työn jatkajaksi perustettiin Hämeenlinnan Seudun Eläinsuojeluyhdistys. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Reino Viljanen, joka otti sydämenasiakseen sorsien talviruokinnan.

Yhdistyksessä toimivat eläintenvalvojat puuttuivat eläinten huonoon kohteluun ilmoitusten perusteella. Tämä työ jatkui vuoteen 1971, jolloin eläinsuojelulaki määritteli viranomaisille kuuluvan eläinsuojeluvalvonnan. Aluksi yhdistyksen tukemana toimi löytökoirille tarkoitettu eläinkoti. Toimintaan kuului myös valistustyötä koululaisten parissa sekä yleisötilaisuuksien järjestämistä.

1970 vahvistetut säännöt kertoivat yhdistyksen tehtäväksi "koettaa jäsentensä kautta kirjallisilla opetuksilla, neuvoilla ja ohjeilla herättää myötätuntoa ja rakkautta eläimiin, kaikilla mahdollisilla keinoilla ehkäistä eläinrääkkäystä ja valvoa, että voimassa olevia asetuksia tässä suhteessa noudatetaan."

1981 aloitettiin systemaattinen kodittomien kissojen pyydystäminen. Kissat ja irtokoirat hoidettiin hallituksen jäsenten kodeissa. Noin vuonna 1985 ostettiin ensimmäinen työmaaparakki, johon saatiin sijoitettua kodittomat kissat. Koirat hoidettiin edelleen hallituksen jäsenten kodeissa. Ostettiin toinen parakki, johon saatiin sijoitettua useampia irtokoiria.

Vuosina 1981-1988 tehtiin valistuslehteä, jonka nimi oli Karvaturri. Lehti jaettiin ilmaiseksi 30 000 talouteen. Yhdistys oli tuolloin ainoa, joka teki niin laajalle ulottuvaa valistustyötä. Vuosittain eläintenviikolla järjestettiin erilaisia yleisötapahtumia, joissa vierailijana oli mm. Anja Eerikäinen.

Yhdeksänkymmentäluvun lopulla lakisääteiset löytöeläintalot vapauttivat yhdistyksen ns. kenttätyötstä. Noin vuonna 1995 perustettu Kissojen ystävät ry rupesi pyörittämään kissojen löytöeläintaloa, ja koirat pääsivät turvakoti Tassulaan. Kunnat maksoivat 15 päivältä korvauyksen eläinten hoidosta. Yhdistyksen aikaa vapautui kodittomien hoitamisesta varojen ja ruokatarvikkeiden hankintaan. Näin yhdistys pystyi aloittamaan löytöeläinkotien tukemisen.